TIIVISTELMÄ


Sosiaalisen konstruktionismin lähtökohtiin perustuvalla opinnäytetyölläni pyrin kartoittamaan aineistossani ilmeneviä näyttelijän työstressiin ja -uupumukseen vaikuttavia työn ongelmia ja ristiriitoja. Aineistoni keräsin sekä kyselylomakkeella että haastatteluiden avulla. Tutkimukseeni vastanneet ja yksilöhaastatteluihin osallistuneet näyttelijät toimivat ammattikentällä ja kertovat työyhteisöjensä toimivuudesta ja työn arjesta. Tutkimukseni on näyttelijöiden kokemuskerrontaa työolosuhteistaan tietyissä työyhteisöissä sekä mielipiteitä ja näkemyksiä niiden toimintaan liittyvistä ongelmista. Tutkimuksellani kartoitan siis aineistoni näyttelijöiden ammatin, työn ja työolosuhteiden toiminnan esteitä, ja miten aineistoni näyttelijät kertovat mieltäneensä toimintansa suhteessa asetettuihin odotuksiin ja vaatimuksiin. Samalla kartoitan myös sitä miten se on stressin ja siitä selviytymisen myötä kehittynyt ja muuttunut, ja mistä yhteiskunnallisista, työyhteisöllisistä ja yksilöllisistä tekijöistä näyttelijöiden nimeämät työstressiä tuottavat tekijät voivat aiheutua. Teorialähtöinen tarkastelutapani on edellyttänyt tutkimusmateriaalin kehämäistä tematisointia. Olenkin pyrkinyt tutkimuksessani tarkastelemaan sellaisia aineistostani nostamiani yleisiä ja alalle spesifejä tekijöitä, jotka juuri näyttelijän ammatissa koetaan tuottavan työstressiä.

Tutkimukseni on teatterintutkimusta, vaikka monia ilmiöitä selittääkseni ja kuvatakseni olen hyödyntänyt psykologian, sosiologian, sosiaali- ja työpsykologian sekä yhteiskuntatieteiden tutkimustietoa ja käsitteitä. Tutkimukseni näyttelijöiden kokemuskerronta perustuu heidän arkiymmärrykseensä tutkivista ilmiöistä. Siksi määrittelen tutkimukseni tärkeimmät käsitteet, työstressin ja –uupumuksen, väljemmin kriteerein kuin näitä ilmiöitä käsittelevä tutkimus yleensä

Tarkastelin aineistoa tutkivana näyttelijänä, pyrkien ymmärtämään sitä oman kokemukseni ja tietämykseni pohjalta, tunnistuspisteideni näkökulmasta tutkimusmetodologiaa kunnioittaen. Ymmärrän haastattelemieni näyttelijöiden kerronnan sisällön ja luonteen osaksi tarkasteltavaa todellisuutta. Näyttelijöiden kertomukset tuovat esille merkityksiä, joita työstressissä tai –uupumuksessa kehittyy yksilön ja yhteisön välille ja jotka määrittävät yksilön toimintaa ja kokemuksia. Näyttelijöiden kokemuskerronta ja tulkintani ovat sidoksissa sekä yhteiskunnallisiin että työkulttuurin kollektiivisesti jaettaviin merkityksiin. Samalla ne siis kertovat myös siitä sosiaalisesta todellisuudesta, jossa näyttelijät elävät ja johon ne paikantuvat eli yksittäisistä työyhteisöistä ja niiden sosiaalisista suhteista sekä alan laajemmasta toimintakulttuurista.

Aineistoni näyttelijöiden kertomuksista kokemuksistaan työhön liittyvistä ongelmista ja esteistä, jotka tukahduttavat heidän mahdollisuutensa antaa itsestään työlleen parhaimman mahdollisen panoksen, viestittyy voimakkaiden uhkakuvien värittämä teatterimaailma. Näyttelijöiden kertomuksissa työn arki näyttäytyy monien sosiaalisten ja toiminnallisten ongelmien sävyttämänä taisteluna selviytymisestä ja oman aseman jatkuvana varmisteluna. Aineistoni näyttelijät käsittelevät kertomuksissaan mm. työmäärään, näyttelijän arvostukseen, työpaikkakiusaamiseen, työilmapiirin tulehtuneisuuteen, työn vaikutusmahdollisuuksiin ja yksilöllisen toimintatapaan liittyviä ongelmia. Merkittäväksi tekijäksi aineistoni kertomuksissa työstressin ja -uupumuksen kehittymiseen nouseekin sosiaalisen tuen puute.