Johanna Laakkonen tutkimuskoordinaattoriksi. FL Johanna Laakkonen on nimitetty 1.4.2007 alkaen jatko-opintojen tutkimuskoordinaattorin virkaan. Tutkimuskoordinaattorin tehtävänä on yhdessä TeaKin tutkimuksen kehittämisyksikön Tuken johtoryhmän kanssa suunnitella ja kehittää yksikön toimintaa.

Soon moro – VÄS paluumuuttaa. Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos (VÄS) muuttaa takaisin Helsinkiin 1.7.2007. Osoitekirjaan uudet merkinnät: Teatterikorkeakoulu, valo- ja äänisuunnittelunlaitos, PL 163, 00531 Helsinki. Valo- ja äänisuunnittelun opetustilat sijaitsevat käyntiosoitteessa Lintulahdenkatu 3, joka on aiemmin ollut Elannon keskusvaraston tiloja.

Namibia kutsuu. Teatterikorkeakoulu on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen Namibian yliopiston teatteriosaston kanssa. Yhteistyön ytimessä ovat opiskelija- ja opettajavaihto ja intensiivikurssit; toiminnan suunnitteluun on anottu avustusta. Konkreettisia projekteja odotellessa voi tutustua namibialaisten TeaKin kirjastoon lahjoittamiin näytelmäantologioihin.

www.unam.na/faculties/humanities/performing_arts/

"Taidekorkeakoulujen opettajankoulutus ylittää tieteen ja taiteen raja-aidat, ja pitää lähtökohtanaan ihmisen kokonaisvaltaisuutta."

Eeva Anttila, tanssitaiteen tohtori

Menestyksen jonglöörit täydennyskoulutuksen merkityksestä

Luovien alojen yliopistollisen täydennyskoulutuksen yhteiskunnallista ja kansantaloudellista merkitystä tarkasteleva esiselvitys valmistunut. Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti iaden ja Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö cuporen yhteistyönä laatima koulutus- ja kulttuuripoliittinen esiselvitys on nimeltään Menestyksen jonglöörit: luovien alojen täydennyskoulutus ja sen arvo. Sen kirjoittajia ovat koulutus- ja kehittämispäällikkö ft Kai Lehikoinen ja tutkija fm, ytm Anna Kanerva. Esiselvitys tarkastelee luovan talouden näkökulmasta luovien alojen täydennyskoulutusta kansantaloudellisesti tärkeänä yliopistojen kolmannen tehtävän osana.

Yliopistojen täydennyskoulutus on valtion maksuperustelain mukaan maksullista liiketoimintaa. Oletuksena on, että maksajina ovat työnantaja, työvoimahallinto tai osallistujat itse. Kanervan ja Lehikoisen mukaan nykykäytäntö on ongelmallinen, koska se saattaa koulutuksen tarvitsijat eriarvoiseen asemaan. Häviäjinä ovat mm. vähävaraiset ammattilaiset ja työyhteisöt luovilla taidealoilla.

Luovan talouden näkökulmasta häviäjänä on myös suomalainen kansantalous mikäli taiteilijoiden luovaa osaamista ja tuotantoja ei osata tarjota ja ottaa käyttöön ennakkoluulottomasti. Kanerva ja Lehikoinen muistuttavat, että elinikäisen oppimisen edistäminen on Lissabonin sopimuksessa mainittu keskeinen eurooppalaista ja kansallista kilpailukykyä vahvistava toimenpidelinjaus, joka tulee nähdä osana yliopistojen kolmatta tehtävää. Tältä osin taideyliopistojen täydennyskoulutusyksikköjen toiminta ei voi olla maksullista palvelutoimintaa vaan siihen tulee kohdentaa julkisia investointeja. Erityisen vahvassa roolissa voivat olla ne taideyliopistojen täydennyskoulutusyksiköt, jotka ovat lähtökohtaisesti monialaisia.

Raportti on pdf- muodossa luettavissa osoitteessa www.iade.fi >Ajankohtaista > Menestyksen jonglöörit -esiselvitys valmistui > Lataa esiselvitys.

Sähköinen julkaisu taide- ja taitoaineiden merkityksestä

Teatterikorkean julkaisusarjan yhteistyöuutuus, ja sen ensimmäinen verkossa ilmestyvä sähköinen teos, Taide- ja taitoaineiden merkityksiä heittää sytykkeitä koulutuspoliittiseen keskusteluun.

Ritva Jakku-Sihvosen toimittamassa teoksessa taidekasvatuksen asiantuntijat kuvaavat sitä, miksi taide- ja taitoaineet kuuluvat perusopetukseen ja opettajankoulutukseen. Taustana on huoli, jolla he ovat seuranneet taide- ja taitoaineiden asemaa sekä koulussa että opettajankoulutuksessa.

Kirjoittajat kuvaavat omasta näkökulmastaan sitä, miksi ihminen, ihmiseksi kasvaessaan, tarvitsee käsiensä, aistiensa ja kehonsa tuottamaa kokemuksellista tietoa.

Pääviesti on selkeä. Taide- ja taitoaineiden kautta tavoitetaan sellaista ymmärrystä itsestään, toisista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta, jota on vaikea muutoin saavuttaa. Lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen kehityksen näkökulmasta taide- ja taitoaineet ovat välttämättömiä, tukevat oppimista ja palvelevat koulun sivistystehtävää. Julkaisu soveltuu myös oppimateriaaliksi luokanopettaja-, ja taide- ja taitoaineiden opettajankoulutukseen.

Ritva Jakku-Sihvonen (toim.)

Taide- ja taitoaineiden opetuksen merkityksiä, Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 39.

Kustantaja: Valtakunnallinen opettajankoulutuksen ja kasvatustieteiden tutkintojen kehittämisprojekti (Vokke). Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.

Open Access -julkaisu: http://www2.teak.fi/Julkaisut/TeaK39.pdf

Sisällys:

Eeva Anttila ja Ritva Jakku-Sihvonen: Esipuhe

Ritva Jakku-Sihvonen: Johdanto – Omaperäinen ja taitavasti toteutettu

Pirkko Pohjakallio: Puhetta taiteen paikasta koulussa – Taidekasvatuksen jatkuva perustelujen tarve

Sirkka Laitinen: Miksi kuvataidetta opetetaan koulussa ja mitä opettajan tulisi siitä tietää ja osata?

Leena Hyvönen: Musiikki – kasvatuksen hukattu mahdollisuus?

Eeva Anttila: Tanssin mieli

Leena K. Kaukinen: Käsityöoppiaineen arvo ja merkitys sekä opettajankoulutuksen järjestäminen

Jerzy Grotowski on täällä taas

Puolalaisen teatterigurun Jerzy Grotowskin teoksesta Hän ei ollut kokonainen on ilmestynyt odotettu uusintapainos Teatterikorkeakoulun ja Liken yhteistyönä.

Edellistä vuoden 1993 suomennosta täydentävä teos, Kohti köyhää teatteria, sisältää Grotowskin tekstejä vuosilta 1965–69, jolloin hän muotoili teatterinäkemyksensä pääpiirteet. Lisäksi kirjassa on puolalaisten Grotowski-asiantuntijoiden artikkeleita, jotka kertovat hänen toiminnastaan 1980-luvulle saakka. Mukana on myös kaksi ennen suomentamatonta artikkelia. Monipuolisen ja kyseenalaistavankin näkemyksen Grotowskiin luo teatterintutkija Teemu Paavolaisen artikkeli.

Teatterinäkemyksessään, ja kirjan nimessä esiintyvällä, "köyhyydellä" Grotowski viittaa pelkistyneisyyteen ja tinkimättömyyteen. Niiden vastakohtana hän pitää viihdepainotteisen teatterin epätodellista muotoa ja normeja imitoivaa sisältöä. Keskeistä köyhässä teatterissa on poistaminen, ei lisääminen. Näyttelijälle ei tarjota uusia tekniikoita, joilla ilmaista itseään. Sen sijaan etsitään ja hävitetään kaikki näyttelijän aiemmin omaksumat, luovan ilmaisun vapaan virtaamisen estävät tavat ja tekniikat. Grotowski kutsuu tätä poistamisen metodia via negativaksi.

"Laulakaa kotona työskennellessänne. Laulakaa kun siivoatte, kun huvittelette, laulakaa silloin kun ruumis on liikkeessä. Laulakaa, jotta jonkin fyysisen tehtävän suorittaminen onnistuisi paremmin."

Dance researchers go west

Tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksen tutkijatohtorit ovat vierailleet ahkerasti kansainvälisillä foorumeilla. Teija Löytönen, Eeva Anttila ja Soili Hämäläinen pitivät esitelmät perinteisessä Research in Dance -konferenssissa Arizonassa.

Syksyn konferenssi oli järjestyksessään jo kolmaskymmeneskahdeksas. Teemana oli Continuing Dance Culture Dialogues. Rouhiainen esitelmöi aiheesta The Pilates method as a somatic practice, Teija Löytösen otsikkona oli Ethical issues in researching other peoples’ lives ja Soili Hämäläisen Bodily emotions, feelings and knowledge as a means and source in a creative process. Eeva Anttila osallistui paneeliin, jonka teemana oli Crossing borders in dance education research. CORDista ja konferenssista lisätietoa osoitteessa www.cordance.org

Long Beachilla järjestetyssä National Dance Education Organizationin konferenssissa teemana oli Celebrating the Whole Person. Teatterikorkeaa edusti Anttilan ja Hämäläisen ohella jatko-opiskelija Tone Pernille Östern, joka esitelmöi aiheesta Touch, listen and relate: The importance of relational aspects in dance improvisation with focus on listening skills and touch. Soili Hämäläisen otsikkona oli Feedback and evaluation as a dialogue in a dance class ja Eeva Anttilan Thoughtful motion: Dance as an avenue towards embodied knowledge and social consciousness. NDEO:n kotisivujen osoite on www.ndeo.org.

Norteas nordiskt regiseminarium på Teaterhögskolan

Norteas – Nordplusnätverket för alla nordiska teaterhögskolor – höll en intensivkurs i regi på Teaterhögskolan den 13–16 december 2006. Programmet bestod av regiworkshops, diskussioner och föreläsningar.

Regiseminariet samlade registuderande och lärare i Norden för att tillsammans utveckla den nordiska regiutbildningen. I intensivkursen deltog studerande och lärare från Statens Teaterskole i Köpenhamn, Dramatiska Institutet i Stockholm, Kunsthøgskolen i Oslo, Listaháskóli Íslands och Teaterhögskolan i Helsingfors. Dessutom medverkade studerande och lärare från teaterhögskolorna i St.Petersburg, Tallinn, Vilnius, Riga och från The Gaiety School of Acting i Dublin.

Under regiseminariet arbetade studerande och lärarna fram en modell för "den ideala regiutbildningen". Utbildningsprogrammen presenterades och Knut-Ove Artndtzen höll en föreläsning i ämnet Situation, textual idealism and education. Därefter arbetade de studerande i mindre grupper, och lärarna i en egen grupp med att arbeta fram ideala modeller för regiutbildning.

Samtliga högskolor som tillhandahåller regiundervisning just nu är stadda i olika slag av omvälvning, var och en på sitt sätt.

Kunsthögskolen i Oslo har nyligen inom ramen för Bolognaprocessen skapat ett magisterprogram i regi. Detta har skett som en konsekvent fortsättning på omstruktureringen av regiutbildningen som där skett under ledning av Irina Malochevskaja och Hans Henriksen.

I Helsingfors har man också infört en femårig helhet med kandidat- och magisterstudier, i enlighet med Bologna-modellen och Maarit Ruikka träder fram som ny professor i regi, med uppgift att anpassa studiegången till de nya krav förändringen innebär.

Statens Teaterhögskole i Köpenhamn undersöker möjligheten av att hitta sin modell för att genomföra Bologna-processen. Dramatiska Institutet i Stockholm har flyttat in i nya lokaler, och söker starkt kontakt med de övriga högskolorna i Norden, för att få referensmaterial för den utveckling av registudierna man själv arbetar på.

Högskolorna i denna situation har mycket ett ge varandra, inte bara i form av delade erfarenheter, men också på ett konkret plan, till exempel som gemensamma studieblock på regins område. Idéer om gemensamma program för bland annat musikteaterregi har redan framkastats.

Virtuaalinen tarpeisto

Teatterikorkeakoulun virtuaaliyliopiston uusin verkkomateriaali esittelee tarpeistonvalmistajan ammattia.

Verkkoaineistossa esitellään tarpeistonvalmistuksen, naamioitumisen- ja esineiden historiaa sekä tarpeistoa yleisesti. Sivuilla selvitetään myös ammatin vaatimaa tietoa ja taitoa. Samalla kerrotaan tarpeistonvalmistuksessa käytettävistä materiaaleista ja työtekniikoista, työsuojelua unohtamatta.

Aineistoon sisältyy kahdeksan laajaa kuvasarjaa, jotka havainnollistavat mm. naamionvalmistuksen alusta loppuun. Lisäksi mahdollista on kuunnella alan ammattilaisen haastattelua ja tutustua muihin aihetta käsitteleviin sivustoihin. Verkkoaineiston on käsikirjoittanut ja suunnitellut Teatterikorkean tarpeistonvalmistaja Pipsa Keski-Hakuni.

Materiaali sopii sekä aiheesta yleisesti kiinnostuneille että antaa alalla toimiville ja opiskelijoille näkökulmia tarpeistonvalmistajan työhön.

Tarpeistonvalmistaminen -verkkoaineisto on vapaasti luettavissa verkossa osoitteessa http://www2.teak.fi/virtuaali/tarpeisto/index.htm

Taiteilijasta tulee The Creative Worker

Joukko eurooppalaisia taidekorkeakouluja, taiteen alan organisaatioita ja kulttuuriverkostoja on julkaissut teoksen otsikolla The Creative Worker: New Perspectives for the Arts in Europe. Tavoitteena on kertoa esimerkein käynnissä olevasta taiteilijoiden työnkuvan murroksesta, sekä kolmannen sektorin - sosiaali- ja kasvatusalojen erilaisten yhteisöjen - kasvavista mahdollisuuksista tarjota taiteilijoille haastavia ja uudentyyppisiä tehtäviä.

Teatterikorkean aikuiskoulutusyksikkö on yhdessä Teatterin tiedotuskeskuksen kanssa ollut vuodesta 1999 mukana eurooppalaisessa osallistavan ja soveltavan teatterin ja tanssin tutkimus- ja koulutushankkeessa Transmission Art Education. Projektia on tuettu mm. EU:n Grundtvig- ja Leonardo-ohjelmien kautta.

Suomen projektiryhmään ovat TeaKista osallistuneet teatteripedagogiikan lehtori Kaija Kangas, erikoissuunnittelija Pekka Korhonen sekä projektisihteeri Lotta Vaulo. Lisäksi työryhmään ovat kuuluneet tinfon johtaja Riitta Seppälä ja Näyttelijäliiton puheenjohtaja Ville Sandqvist. Mukana on ollut myös lukuisia suomalaisia näyttelijöitä, tanssijoita ja kulttuurialan toimijoita, sekä työyhteisöjä sosiaalialalta ja koulutuksen kentältä.

Julkaisua on jaossa hankkeen kumppanimaissa Hollannissa, Iso-Britanniassa, Irlannissa, Itävallassa, Puolassa ja Suomessa. Se on myös ladattavissa projektin kotisivuilla www.transmissionarteducation.eu. Kirjamuodossa sitä voi tilata osoitteesta lotta.vaulo@teak.fi.

Teatterikorkea -lehden numerosta 1/05 on luettavissa laaja katsaus Transmission-hankkeesta. Artikkelit löytyvät osoitteesta www2.teak.fi/teak/Teak105/default.htm

Live Art -festivaali toukokuussa TeaKissa

Onko estetiikka olennaista esitystaiteen käytännöissä? Miten yhdistää teoria ja käytäntö taiteellisessa työssä? Miten murtautua ulos instituution turvasta suureen ja pahaan taidemaailmaan? Mitä tarkoittaa opiskelemaan palaaminen, kun on jo toiminut taiteilijana? Selviytymisen taktiikat – onko esitystaide hengissä pysymisen harjoittamista – instituutioiden sisällä, niiden ulkopuolella ja taidemaailmassa?

Näitä kysymyksiä pohditaan toukokuussa Teatterikorkeassa järjestettävällä Live Art -festivaalilla. Tapahtuman takana on E-koulutusohjelma (esitystaiteen ja -teorian maisterinkoulutusohjelma) ja se kokoaa yhteen MA-projekteja esitystaiteen, katoavan taiteen ja performanssin alalta. Luvassa on esityksiä ja seminaari, töiden esittelyjä ja keskusteluja.

Pohdintaa vauhdittamaan on kutsuttu kansainvälisiä taiteilijoita. Paikalle saapuu ainakin amerikkalainen legenda, provosoivan performanssin konkari, säkenöivä ja seksikäs satiirikko Karen Finley. Hänet on viimeksi nähty Helsingissä vuonna 1990 esityksessään Constant State of Desire. Kirjastossa on mahdollista tutustua hänen kokoelmaansa A Different Kind of Intimacy – The Collected Writings of Karen Finley. Klikata voi myös sivustoa http://karenfinley.com/. Festivaalin ohjelmasta tarkemmin toukokuussa osoitteessa www.teak.fi.

Lisätiedot:
Annette Arlander
esitystaiteen ja -teorian professori
+358 (0)9 4313 6245
annette.arlander@teak.fi

Jetta Kuitunen
tuottaja
+358 (0)9 4313 6237

Teatterikorkeakoulun tanssiryhmä on TADaC

Syyskuussa 2007 Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella aloittaa toimintansa sen historian ensimmäinen tanssiryhmä TADaC (Theatre Academy Dance Company). Opetusministeriön hankerahoituksella toteutettava pilottiprojekti ajoittuu lukuvuodeksi 2007–2008.

Ryhmän tanssijat ovat maisteritutkinnon opiskelijoita, jotka saavat suorittaa viimeisen opintovuotensa nyt ammattimaisesti toimivassa ryhmässä. TADaCin taiteelliseksi johtajaksi on kutsuttu koreografi Jenni Kivelä. Koordinaattorina toimii tanssijantyön vt. professori Ari Tenhula. Heidän ohellaan koreografeina työskentelevät Ervi Siren sekä Mari Saivosalmi ja Andus Katinus. Ryhmässä tanssivat opiskelijat Elina Hauta-aho, Mikko Heino, Laura Norppa, Vera Tegelman, Aino Voutilainen ja Panu Varstala.

Ryhmän ohjelmisto on ensi-illassa tammikuussa 2008 Teatterikorkeakoululla. Ohjelmisto koostuu Jenni Kivelän pidemmästä koko ryhmän teoksesta, kahdesta-kolmesta lyhyemmästä (soolo, duetto) koreografiasta sekä Ari Tenhulan videotanssiteoksesta. Kotimainen ja ulkomainen kiertue ajoittuu helmi–kesäkuulle 2008.

Projekti on osa koulutusta. Keskeisenä pyrkimyksenä on tarjota korkeakoulun pian jättäville opiskelijoille mahdollisuuksia tutustua ammatissa jo toimivien taiteilijoiden maailmaan ja edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen. Kokemukset kiertuetoiminnan arjesta muodostuvat arvokkaaksi pääomaksi opiskelijoiden tulevalla uralla.

Vastaavia opiskelun ja työelämän välille siltaa rakentavia ryhmiä on jo toiminnassa monella ulkomaisella koulutuslaitoksella. Nämä muodostunevat myös tärkeiksi kumppaneiksi vierailuja ajatellen.

Syksyllä 2007 alkava projekti – TADaC 2007–2008 – toimii myös suunnannäyttäjänä mahdollisille tuleville tanssiryhmähankkeille. Niiden jatkosuunnittelu pohjautuu pitkälti ensimmäisen vuoden kokemuksiin.

Lisätiedot:
Sanna Suonsyrjä
tuottaja
+358 (0)9 4313 6252,
+358 (0)400 792175
sanna.suonsyrja@teak.fi

Painopisteeksi taiteellinen jatkokoulutus ja tutkimus

Teatterikorkeakoulu uudistaa strategiaansa. Yhdeksi painopistealueeksi kokonaisuudessa on asetettu taiteellinen jatkokoulutus ja tutkimus.

Linjauksen mukaisesti korkeakoulussa on valmisteltu taiteen tutkimuksen professorilta vapautuvan viran täyttöä. Heinäkuun loppuun saakka virkaan on nimitettynä FT Pentti Paavolainen.

Viran opetusalaksi on jatkossa määritelty taiteellinen tutkimus ja viran nimike muutetaan siten taiteellisen tutkimuksen professorin viraksi. Virkaa täytettäessä on ryhdytty kutsumismenettelyyn FT Esa Kirkkopellon kutsumiseksi virkaan ajalle 1.8.2007–31.7.2012.

Esityksen tehneeseen työryhmään kuuluivat puheenjohtajana professori Erik Söderblom ja jäseninä professori Eeva Anttila (sittemmin lehtori Soili Hämäläinen), lehtori Juha-Pekka Hotinen sekä jatko-opiskelijat Helka-Maria Kinnunen ja Pauliina Hulkko. Sihteeriyttä hoiti henkilöstöpäällikkö Rita Heinrichs. Ryhmä kuuli lisäksi kahta ulkopuolista asiantuntijaa, professori Jan Kailaa Kuvataideakatemiasta ja professori Juha Vartoa Taideteollisesta korkeakoulusta.

Lisää Esa Kirkkopellosta, hänen Elektra-sarjassa ilmestyneestä Nuori kaarti -kirjastaan ja TeaKin uusista strategioista tulevissa lehdissä.

www.iade.fi

Taideteollisen korkeakoulu ja Teatterikorkeakoulu perustivat yhteisen koulutus- ja kehittämisinstituutin iaden. Tutustu uusiin verkkosivuihin osoitteessa www.iade.fi. Teatteri- ja tanssikentän koulutuksesta vastaa esittävien taiteiden tiimi, jossa toimivat Kai Lehkoinen, Pekka Korhonen ja Riitta Pasanen-Willberg. Tarkista uudistunut koulutustarjonta, ja poimi mieleisesi.

Ilkka Paloniemi Teakonin johtoon

Tomi Tirrasen palattua Ryhmäteatteriin on Teakonin uudeksi toiminnanjohtajaksi valittu valosuunnittelija Ilkka Paloniemi. Kahden vuoden määräaikainen tehtävä käynnistyi vuoden alusta. Teakon on itsenäinen ja riippumaton esitystekniikan suunnittelutoimisto, joka on osa Teatterikorkeakoulun organisaatiota.

Paloniemi (s. 1964) on ehtinyt paljon. Käytännön kokemus on vankka. Mies on opettanut vuodesta 1993 useissa ammattikorkeakouluissa, konsultoinut festivaaleja Haminan bastionista Kemin Lumilinnaan ja tehnyt valosuunnittelua musiikkiprojekteihin, festivaaleille, teatteriin, oopperaan, estradiesityksiin, televisioon ja elokuviin. Tuttua on myös valoteosten ja valoarkkitehtuurin työstäminen sekä yritysprojektit. Toimeksiantajiin ovat kuuluneet mm. Nokia, Helsingin Energia ja Valio.

Ura käynnistyi Kemissä vuonna 1980 ääniharjoittelijana, muusikkotaustan siivittämänä. Vuonna 1985 hän muutti Helsinkiin, missä työnkuvana oli koko valo/ääni/av-alan kirjo, siis rokkia, yritysjuhlia, muotinäytöksiä, leffavalaisuja, festivaaleja. Kädenjälki on näkynyt muiden muassa 22-Pistepirkon, Ismo Alangon ja Leningrad Cowboysien taustalla. Vuonna 1993 syntyi Valosuunnittelutoimisto Redrock ja työt laajenivat oopperoihin, installaatioihin, teatteriin.

Vuosina 1995–2001 Paloniemi oli Helsingin Juhlaviikkojen huvilateltan vastuullisena valosuunnittelijana. Savonlinnan Oopperajuhlilla vierähtivät vuodet 2002–2006 teknisenä tuottajana. Kulttuurirahaston apurahan turvin on syntynyt tutkimusta digitaalisen valon mahdollisuuksista.

Nykyisiksi mielenkiinnon kohteiksi Ilkka Paloniemi luettelee moottoripyörät, saunan ja avannon sekä labyrintit, jollaisen hän vuonna 2003 suunnitteli Helsinkiin Töölönlahdelle.

Paloniemen ohella Teakonissa on toinenkin uusi kasvo, suunnittelija Markus Kahelin. Kahelin on viittä vaille valmis maisteri Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitokselta.

Teakonin tämänhetkisiä projekteja ovat mm. Suomen Kansalliskirjaston digitointiyksikkö, Lappeenrannan Kaupunginteatterin saneerauksen hankesuunnittelu, Latokartanon peruskoulun esitystekninen suunnittelu, palvelukeskus Kinaporin av-suunnittelu, Raitiovaunumuseo sekä Piippolan käsi- ja taideteollisuusopisto.

Yksi TeaKin kannalta merkittävimmistä Teakonin hankkeista on korkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksen (VÄS) paluumuutto Tampereelta Helsinkiin. Työt etenevät hyvässä aikataulussa ja syksy käynnistyy uusissa tiloissa Sörnäisissä. Alkamassa on myös opetusteatterin studionäyttämöiden AV-kaapeloinnin remontti.

Suunnitteilla on myös tutkimus- ja yleishyödyllisiä hankkeita liittyen mm. näyttämömekaniikkaan ja virtuaalinäyttämöön sekä niihin liittyvään opetus- ja julkaisutoimintaan.

Tutustu Teakoniin osoitteessa http://www.teak.fi/Palvelut/Suunnittelupalvelut_Teakon

Teatterikorkea tallentaa pedagogista perinnettään

Teatterikorkeakoulussa on käynnistynyt vuoden 2007 alusta pedagogisten käytäntöjen tallennushanke. Opetusministeriön rahoittaman hankkeen taustana on tilanne, jossa korkeakoulun pitkäaikaisia opettajia on jäämässä eläkkeelle tai heidän työsuhteensa on muuten loppumassa. Uhkana on pitkän pedagogisen perinteen katkeaminen ja katoaminen.

Puolitoistavuotta kestävän hankkeen päämääränä onkin taltioida ja jäsentää vallitsevia teatteri- ja tanssiopetuksen pedagogisia käytäntöjä, jotka ovat olleet leimallisia TeaKin opettajille. Taltiointi kohdistuu tässä vaiheessa tanssitaiteen, puhetekniikan ja näyttelijäntyön opetukseen.

Hanketta hallinnoi TeaKin opetuksen kehittämisyksikkö Opek. Ohjausryhmään kuuluvat vararehtori Erik Söderblom, professori Eeva Anttila, sekä lehtorit Juha-Pekka Hotinen, Kaija Kangas ja Seppo Kumpulainen. Projektisuunnittelijana toimii Lotta Vaulo.

Opetusperinteen taltioijiksi on rekrytoitu TeaKista valmistuneita taiteilijoita, joilla on taiteenalansa koulutuksen tuntemus ja vankka ammattilaisuus. Heidän tehtäviinsä kuuluvat Teatterikorkean pitkäaikaisten pedagogien haastattelu ja opetuksen taltiointi, sekä niistä kirjoittaminen.

Näyttelijäntyön ja puhetekniikan opetusta taltioivat työparina näyttelijät, TeM Timo Ruuskanen ja TeM Tuukka Vasama. Tanssitaiteen osalta vastuussa on tanssija, TaM, koreografi Heli Meklin. Tutkimustutorina hankkeessa on itsekin aihetta sivuavasta kysymyksestä väitöstutkimusta valmisteleva TeaKin liikunnan lehtori Seppo Kumpulainen.

Tiedonkeruu, haastattelut ja opetuksen taltiointi tehdään vuoden 2007 aikana. Tavoitteena on, että syksyllä 2008 hankkeella on esittää elävään muotoon valmisteltu raportti, joka voisi jatkossa toimia esimerkiksi perehdyttämismateriaalina Teatterikorkeakoulun tuleville opettajille.

Nimiä kiinteistöille:
TeaK-Kookos ja TeaK-Vässi

Teatterikorkeakoulun vuokratilat Linnunlahdenkatu kolmessa otetaan käyttöön heinäkuussa 2007. Niihin sijoittuvat TeaKin Tampereelta muuttavat valo- ja äänisuunnittelun koulutustilat.

Pitkään tavoiteltu on tapahtumassa: Teatterikorkeakoulun kaikki toiminnot sijaitsevat samassa kaupungissa ja rinnatusten samassa kaupunginosassa Sörnäisissä.

Laajentuminen on vaatinut tilojen ristimistä.

Uudet, Elannon vanhaan keskusvarastoon Lintulahdenkatu kolmeen saneerattavat tilat tunnetaan jatkossa nimellä TeaK-Vässi. Haapaniemenkatu kuuden kiinteistö on nyt historiansa perusteella TeaK-Kookos. Nämä ovat kirjoitusasut ja niitä käytetään kaikilla kielillä samoin. Arkipuheessa sitten tuttavallisemmin – Vässi ja Kookos. Kokonaisuus on tietenkin Teatterikorkeakoulu.

Viisikymppinen kirjasto

Teakin kirjasto on jo viisikymmentävuotias. Nykyinen moderni runsaudensarvi sai alkunsa vaatimattomista puroista.

Ensimmäisen kerran ajatuksen alan kirjastosta esitti vuonna 1954 Suomen Kansallisteatterin johtaja, professori Arvi Kivimaa. Vuonna 1956 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Teatterikoulun kirjakokoelmista muodostettiin Teatterialan keskuskirjasto.

Juhlalliset avajaiset pidettiin 19.12.1956 Teatterikoulun huoneistossa. Paikalla olivat myös opetusministeri Johannes Virolainen rouvineen, ministeriön edustajat, lahjoittajat, lehdistö sekä Yleisradio ja luonnollisesti jäsenliitot. Kokoelmiin kuului tuolloin noin 500 kirjaa

Kirjastoa hoidettiin aluksi niin, että Keskusliiton asiamies toimi kirjastonhoitajana ja pari Teatterikoulun oppilasta huolehti lainaustoiminnasta. Vuonna 1972 kirjasto sai ensimmäisen päätoimisen kirjastonhoitajan ja omat tilat. Kokoelmat karttuivat pitkään pelkästään lahjoituksilla.

Teatterikoulu muuttui korkeakouluksi vuonna 1979. Samassa yhteydessä Suomen Teatterijärjestöjen keskusliiton, Suomen Teatterikoulun ja Svenska Teaterskolanin kirjastot yhdistettiin ja luovutettiin perustetun Teatterikorkeakoulun kirjastoksi.

Uusi kirjasarja opiskelijoiden näytelmistä

Teatterikorkeakoulu ja Kirja kerrallaan -kustantamo ovat perustaneet uuden draaman kirjasarjan. näytelmäsarjassa ilmestyy vuosittain kolmesta kuuteen opiskelijoiden kirjoittamaa näytelmää.

Nimensä mukaisesti pyrkii yllättämään, provosoimaankin.

– Sarja haastaa teatterimaailman uusilla muodoillaan: draamaan tulee poeettisuutta, proosallisuutta ja se kysyy tekstin ja esityksen välistä suhdetta. Se nostaa esiin myös "esityskelvottomia" tekstejä, jotka ovat oireita yhteiskunnassa, ja se antaa viitteitä teatterin tulevaisuudesta. Uuden draamakirjallisuuden julkaiseminen luo muistia, traditiota sekä kehittää keskustelua. Olen haaveillut tästä tilanteesta 20 vuotta, toteaa ideointia ja synnytystä hoitanut Harri Virtanen, joka viime syksyyn saakka toimi TeaKin dramaturgian professorina

Ensimmäiset kolme teosta ilmestyivät syksyllä: Heini Junkkaalan rippikouluun sijoittuva näytelmä Sexton, Maria Kilven minimalistinen perhenäytelmä Harmin paikka sekä Okko Leon poliittinen murhenäytelmä Kenttä.

Heini Junkkaala (s. 1975) valmistui Teatterikorkeasta keväällä 2006 ja on toiminut dramaturgina mm. KOM-tekstissä. Sexton on Kajaanin kaupunginteatterille vuonna 2005 kirjoitettu nuortennäytelmä ujosta Sextonista, jonka maailma muuttuu, kun rippikoulun nuorisotyöntekijä Veera kiinnostuu hänestä.

Maria Kilven (s. 1979) Harmin paikka kertoo runollisen toteavasti jokapäiväisistä puhuttelevista hetkistä, muistamisesta ja unohtamisesta, ihmisen suhteesta aikaan ja paikkaan. Isoäiti ja tyttärentytär kohtaavat jouluaattona ja yrittävät saavuttaa toisiaan. Mainittakoon, että näytelmä on myös valittu esitettäväksi Saksassa Stückemarktin teatterifestivaalilla yhtenä viidestä uudesta eurooppalaisesta näytelmästä. Englannin kielellä se on saanut nimen What A Bother. Theatertreffen järjestetään 5.–20. toukokuuta.

Okko Leo (s. 1971) luo Kenttä näytelmässään kuvaa yhteiskunnasta, jossa ihminen on typistynyt oman elämän sivustaseuraajaksi. Päähenkilöiden, lakkautettavalla urheilukentällä työskentelevien tukityöllistettyjen vahtimestarien ainoaksi tehtäväksi jää kuluvien päivien laskeminen. Sarja jatkuu kolmella uudella julkaisulla.

Sofia Aminoffin Natt med Ofelia. Ett ljuspel on näytelmä sairaudesta ja sen vaikutuksesta naisen identiteettiin. Rakkausnäytelmässä nainen ja mies harjoittavat rakkautta vailla päämäärää.

Emilia Pöyhösen Valitut. Triptyykki tuo lukijan eteen kolme henkilökuvaa maailman parantajista.

Okko Leo julkaisee sarjassa jo toisen näytelmänsä. Nimeni on rakkaus haastaa kerronnallaan ja herättää kysymyksiä, mikä ja minkä muotoinen on näytelmä.

Lisää sarjasta osoitteessa www.kirja.lasipalatsi.fi

Tuomas Timonen ja runouden tarkoitus

Teatterikorkealla on ollut vuoden alusta uusi dramaturgian lehtori, Tuomas Timonen. Teatteritaiteen maisteriksi hän valmistui dramaturgian koulutusohjelmasta vuonna 2004. Jo opiskeluaikana ilmestyi esikoisrunokokoelma "Vuosi oli kaatuneita puita" (Tammi 2002). Timonen on kirjoittanut myös useita näytelmiä, muun muassa "Minun poikani tarina", "Elämänmäki" ja "Suklaa, suklaa". Tämän vuoden helmikuussa julkaistiin toinen runokirja "Oodi rakkaudelle" (Teos). Kokoelmasta löytyy muun muassa seuraava runo:

Kasvatusohjeita 1

Jos hän haluaa sinisen pallon, anna se hänelle.
Jos hän haluaa sinisen pallon, älä anna sitä hänelle.
Kysy, eikö hän halua sinistä palloa.
Käske hänen ottaa sininen pallo.
Lyö häntä, jos hän ottaa sinisen pallon.
Kysy, eikö hän halua sinistä palloa.
Anna hänelle punainen.
Lyö häntä joka kolmas kerta, kysyipä hän mitä tahansa.
Opeta hänelle, että keittiöveitsi on vaarallinen.
Kiellä häntä koskemasta keittiöveitseen.
Anna hänelle sininen pallo.
Jos hän ottaa sen, lyö häntä.
Jos hän ei ota sitä, lyö häntä lujaa.
Kysy, eikö hän halua sinistä palloa.
Anna hänelle punainen.

Siis, Tuomas Timonen, mikä on runouden tarkoitus? Harkinta-aikaa – hetki.

– Hetken vielä mietittyäni, runouden tarkoitus on: Ilmaista se, mille ei ole tilaa tai nimeä arkipäivässä. Oli se sitten iloa, surua, ulkopuolisuutta tai raivoa.

©Hannu Keski-Hakuni

"Veitset leikkaa ilman" palkittiin Belgradissa

Teatterikorkean opiskelijaryhmän esitys Veitset leikkaa ilman (Knives Cut the Air) on saanut juryn erityispalkinnon Belgradin kansainvälisellä festivaalilla. Lisäksi näyttelijäopiskelija Ulla Raitio nimettiin festivaalin parhaaksi naisnäyttelijäksi.

Palkintoperusteissa näytelmää kehutaan ajankohtaiseksi ja yleismaailmalliseksi sukupolvitarinaksi. "Tarina esittää nykymaailman tilan omaperäisellä, humoristisella ja ajoittain kapinallisella tavalla. Esitys on erinomainen yhdistelmä parasta antiikin perintöä ja tämän päivän tragediaa ja sen sankareita."

Ulla Raition näyttelijäntyö saa kiitosta yksilöllisen teeskentelemättömästä vaikuttavuudestaan, joka ei kuitenkaan riko tai varjosta muun ryhmän työtä. "Näyttelijätär suoriutui tehtävistään vaivatta ja huumorilla. Samalla hän loi kuvan nuorekkaasta lämmöstä ja viattomuudesta, jonka moderni maailma hukuttaa." Erityisesti raati mainitsee Raition ääni-ilmaisun, vahvan läsnäolon sekä hänen roolityötään hyvin perustelevat ratkaisunsa.

Maaliskuun lopulla kolmatta kertaa järjestetty FIST - Festival Internacionalnog Studentskog Teatra on kokonaan opiskelijoiden organisoima. Paikkana on Belgrade Faculty of Dramatic Arts eli Belgradin Teatteri-, TV- ja elokuvakoulu.

Tämän vuoden kilpailusarjassa oli esityksiä Euroopan teatterikorkeakouluista. Edustettuina olivat muiden muassa Pietarin, Prahan, Amsterdamin, Wienin, Antwerpenin, Leedsin ja Lierin teatteri- ja tanssialan akatemiat.

Serbian kansallisen televisiokanavan tallentaman esityksen teksti ja ohjaus olivat dramaturgian opiskelija Jussi Moilasen. Apulaisohjaajana ja dramaturgina toimi Sini Pesonen, valoista vastasi Jenni Keränen ja musiikista Jouni Bäckström. Näyttelijäryhmään kuuluivat Timo Mäkynen, Eero Ritala, Markus Järvenpää, Ulla Raitio ja Kaisa Leppänen.

"Eniten ongelmia meillä oli tekstityksen kanssa, koska sitä ei voinut etukäteen harjoitella. Tekstit olivat koko ajan epäsynkassa toiminnan kanssa, mikä vitutti monia. Energia kuitenkin välittyi ja voimakkaimmin läpi meni kohtaus, jossa avasimme studion takaoven ulkomaailmaan. Suomalaisen esityksen taustana olivat teatterin takaa paljastuvat hökkelitalot ja kauempana kommunistiajan oudot betonitornit. Viimeisessä kohtauksessa paikalliset spurgut yrittivät tulla ovesta sisään, mutta Äidin roolihenkilö ajoi ne ulos suomenkielisillä huudoilla. Näin esitys konkreettisesti kohtasi Serbian yhteiskunnallisen todellisuuden", Jussi Moilanen kertoo.  

Lisätietoa www.fistbelgrade.co