Taito- ja taideaineita tulee lisätä koulujen tuntikehykseen ja äkkiä! Ihmistä ei ole tehty istuvaksi, kursseja lineaarisesti, tehokkaasti muistiin pänttääväksi pääksi, joka viimein ja yksinäisenä tukehtuu tietomassan puristeisuuteen. Suuri osa nykytyöelämän aikuisista on kokenut, miten pää alkaa tuntua ahdistavan täydeltä painekattilalta, josta on vaikea päästää höyryä ulos. Silmät pullistuvat ulos työpäivän päätteeksi ja roikkuvat vielä illallakin kuopistaan. Ei ihme, sillä ihmissilmät ovat kehittyneet havainnoimaan kauas ympäristössä liikkuvia hahmoja enemmän kuin nykytyö päätteen äärellä vaatii. Miten nuoret voivat kestää jotain samankaltaista vuositolkulla?

Ihmisruumis ja aivot ovat kehittyneet liikkumista ja aistimista varten. Ajattelu on luontevimmillaan sisäisten ja ulkoisten tapahtumien havainnointia hetkessä, jota puhkovat muistikuvat menneestä ja mielikuvat tulevaisuudesta. Ajatus ei toimi lineaarisesti nollina ja ykkösinä, vaikka se on sähkökemiallista toimintaa. Lineaarista kieltä siitä tulee vasta fyysisen toiminnan, puheen tai kirjoittamisen kautta. Ajatteleminen on moniaistista maailman hahmottamista ihmisen navigoidessa ympäristössään. Miksi ajatus lepää ja tuntuu vaivattomalta, kun kävelemme kadulla tai hakkaamme puita? Siksi, että ajattelu on oman liikkumisen, sisäisen ja ulkoisen aistimista, jonka virran kokonaisuudesta jokin asia, vaikkapa "tuottavuusohjelma", pulpahtaa luovasti tietoisuuteen valtaisan tiedostamattoman muistimassan joukosta – ohikiitävinä hahmoina.

Mutta niin kauan kun "tuottavuus" on pelkkä abstraktio ilman aistimellista muotosisältöä, mielikuvaa, koko tuottavuusohjelma jää käsittämättömäksi (= jota ei voi hyväillä käsin). Yritämme kyllä nuuskia jäljille verbin "tuottaa" avulla. Tuottamisesta tulee mieleen "paskantaminen" tai muu ihmisen kyky toimittaa itsestään ulos erinäisiä tuotteita. "Ohjelman" ymmärrämme paremmin, koska jokainen on lapsena asettanut palikoita järjestykseen: "Ohjelma" sisältää elementtejä, joita ohjataan järjestykseen, useimmiten allekkain, niin kuin tv-ohjelmassa.

Entä jos nuori ei saa laittaa palikoita järjestykseen, koska se on lapsellista? Entä jos nuori ei saa "laittaa askeliaan järjestykseen" koulun liikuntatunnilla. Sehän on puuhastelua tuottavammalta kuten matemaattisen ajattelun kehittämiseltä? Mutta unohtuuko, miksi meillä on kymmenjärjestelmä? Koska meillä on kymmenen sormea.

Suuri osa aivojen kapasiteetista hoitaa motorisia tehtäviä – mutta samaiset aivoalueet osallistuvat päättelyyn, laskentaan ja käsitteenmuodostukseen. Viimeaikainen kokeellinen tutkimustieto tukee väitettä, että lingvistis-semanttinen tieto on tosimaailman tietoa. Kyky suunnitella ja havaita motorisia toimintoja ja kyky suunnitella ja havaita ääntämyksen sisältö ja muoto ovat hyvin tiukasti analogisia. Käsitteet ovat seurausta suorasta maailman havainnoinnista, joka aktivoi hermoverkkoa laajasti aivojen eri osissa. Havainnointi ja motorinen jäljittely ovat siis kielellisen oppimisen alustana.

Ihmisen kyky oppia mallista on vaikuttava. Ihmisen kyky toisaalta toistaa ja muuntaa tuota mallia on yhtä vaikuttava. Taipumuksellinen hermoverkko on syntynyt toistumisesta, moniaistisesta oppimisesta. Mitä sana "johtopäätös" tuo mieleen? Ensiksi "johdon", luikertelevan langan, kaapelin, jokin johtaa jonnekin, joku johtaa, joku siis faktisesti kävelee, edellä. "Johto" on viimekädessä liikkuva ihminen! Logiikka tarkoittaa samaa: paikka, jokin on johtanut jonnekin eli kävellyt jonnekin. Entä pää? Jonkun langan pää, loppu, piste, ihmisen pää, se, joka tuntee johtavansa kulkua, kun ihminen navigoi. Ei voi ymmärtää sanaa "johtaminen", ellei ole kokemusta kävelemisen kokemuksesta tai näkemisestä tai pitkulaisen kappaleen koskettamisesta. Ei voi ymmärtää sanaa "johtopäätös", ellei ihminen lajina osaisi kävellä ja pysähtyä tien päähän. Kieli on metaforista ja pohjautuu ihmisen ruumiillisiin kapasiteetteihin. Taitoaineet luovat loistavan perustan teoreettiselle oppimiselle!

Entä tunteet ja niiden ilmaisu koululaitoksessa? Niistä varmaan kerrotaan teoreettisesti, että joskus tuntuu hyvältä ja joskus pahalta, ja silloin pitää ottaa yhteyttä psykologiin, jolle puhut lineaarisesti ongelmistasi. Entä niiden toiminnallinen ilmaisu? Tunteet ovat sidoksissa ihmisen eloonjäämispyrkimykseen. Uteliaisuus, säikähdys ja ilo, kun löytyi juures. Pelottaa, jos hengenlähtö uhkaa ja silloin juoksuttaa lujaa.

Yhteisöstä sulkeminen on suurin rangaistus ihmiselle, koska se on merkinnyt kuolemaa. Ilman muiden ihmisten hyväksyntää, hyväilyä ja apua ei voi tulla toimeen maailmassa. Eikö olisi aika ottaa koulujen viralliseen opetusohjelmaan tanssi ja teatteri-ilmaisu muiden taideaineiden rinnalle?! Elämistä voi luontevasti harjoitella toiminnallisen teatteri-ilmaisun avulla ja tanssi sopii monelle nykynuorelle liikunta- ja samalla ilmaisumuodoksi, jossa kilpailu ei ole ykköstavoite. Nyt on aika.

Paula Tuovinen