|
Suomeen on ensimmäistä kertaa perustettu korkeakouluun tanssiryhmä. Kyseessä on opetusministeriön rahoittama pilotti. Sen mukaisesti osa viimeisen vuoden tanssin maisteriopiskelijoista suorittaa opintovuotensa ammattimaisessa tanssiryhmässä.
Työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Elokuun lopusta viisi tanssin maisteriopiskelijaa on harjoitellut tulevaa ohjelmistoa. Tammikuun puolivälissä hedelmät ovat nähtävissä Teatterikorkean Teatteri-salissa ja keväällä esitykset vierailevat muualla Suomessa. Kulttuurivientiäkään ei ole unohdettu. TADaC piipahtaa eurooppalaisten talojen lisäksi myös Kanadassa ja Japanissa.
Taiteellisena johtajana toimii kutsuttuna koreografi Jenni Kivelä, itsekin tanssitaiteen laitokselta maailmalle ponnistanut nuori taiteilija. TADaCin ohella hän työskentelee oman ryhmänsä Kiltit Ihmiset kanssa. Kivelän teokset ovat kiertäneet maailmalla ja saaneet runsaasti myönteistä huomiota. Vuonna 2005 hän pokkasi ensipalkinnon Saitama Creative Dance Contest -tapahtumasta Japanissa koreografialla Juhlapäiviä.
TADaC-hankkeen taustalla on tanssitaiteen laitoksen halu tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia tutustua kiertuetoiminnan arkeen ja toimia siltana siirtymisessä opiskelusta ammattilaisuuteen. Työtä tällaisen ryhmän mahdollistamiseksi on tehty vuosia.
Olen työskennellyt hankkeen parissa osa-aikaisesti marraskuusta 2006 ja kokopäiväisesti elokuusta 2007. Kontaktien luominen ja yhteistyökumppaneiden löytäminen on yllättävän hidasta. Viime maaliskuussa aloittamani yhteydenotot alkavat vasta nyt poikia esiintymisiä, joille saadaan sovittua konkreettinen päivämäärä. Keväällä nähdään, kuinka ne toteutuvat ja kesäkuussa kokemukset summataan.
OPM:n pilottihanketuki on mahdollistanut riittävätresurssit tälle ryhmälle. Tarkoituksena on, että tanssiryhmästä tulee pysyvä. Resurssit saattavat jatkossa olla vaatimattomammat, mutta silloin kokemusta ja tietoa on enemmän.
Mitä tuumit kun sinua pyydettiin mukaan TADaC-projektiin?
Jenni: Ajattelin, että onpa kiva kun tarjotaan töitä, vaikka minulla ei ole kokemusta johtajuudesta. Tämä on ensimmäinen tällainen paikka itselleni, kyseessä on opiskelijaryhmä ja koko hanke on uusi. Siis paljon uutta samassa, ja on kauhean kiva, että näin tuoreelle ihmiselle tarjotaan tällaista.
Jenni Kivelä on koonnut TADaCin ohjelmiston sekä muun taiteellisen työryhmän. Mukana ovat valosuunnittelija William Iles, äänisuunnittelija Johanna Storm sekä skenografi Lotta Esko.
Ohjelmisto sisältää Jennin koreografian Sadepäivän askartelukirja. Muita teoksia ovat Ervi Sirénin duetto Turha päivä, Maria Saivosalmen ja Andrius Katinaksen yhdessä koreografioima Farewell Anna Karenina sekä Jyrki Karttusen duetto Pieniä draamallisia muunnelmia, joka on vanha teos (ensi-esitys 18.6.2005). Lisäksi mukana on Ari Tenhulan ideoima ja koreografioima tanssivideopeli/installaatio Väliaika, johon teknisen toteutuksen on tehnyt Teemu Määttänen.
Minkälainen prosessi oli ryhmän ohjelmiston suunnittelu?
Jenni: Muut olivat jo tehneet suunnitelmia etukäteen. Jollain tavalla tämä on minulle siis tilaustyö. Hankkeen takana on kuitenkin vuosien pohjatyö, ja tuntuu, että itse astuin osittain valmiiseen pöytään. Tämä on varmaan toimiva malli, jos kaikille tanssijoille on saatava kaksi juttua, pikkujutut ja yksi isompi teos. Toisaalta ehkä tulevaisuudessa teoksia voisi olla vähemmän.
Entä mitä TADaC-hankkeesta ajattelee ryhmän tanssija Panu Varstala?
Panu: Nyt on hirmu hyvät saumat nähdä monenlaisia juttuja. Luulen, että kaikilla on into päästä tekemään mahdollisimman paljon ja intensiivisesti. Ja on hyvä, että kerrankin voi työskennellä saman ryhmän kanssa pitkäjänteisemmin. Kaikissa aikaisemmissa produktioissa aika on ollut yleensä todella lyhyt.
Ryhmässä tanssivat myös Elina Hauta-aho, Leila Kourkia, Laura Norppa ja Saara Töyrylä. Maailmalla vaikuttaviin vastaaviin ryhmiin verrattuna TADaCin tanssijamäärä saattaa tuntua pieneltä. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että ryhmäkoko pidetään kiertuetoimintaa mahdollistavana, siis ei liian suurena.
Kritiikkiäkin on tosin jo esiintynyt. Opiskelijoiden mukaan ei ollut selvää, millä perusteella ryhmän valinta toteutettaisiin. Laitos saakin pyyhkeitä TADaCin syntyvaiheista.
Panu: Ihmeellisintä oli, että ei sanottu etukäteen minkälainen valintatilanne on. Valitseeko Jenni vai kuka? Vasta tilaisuuden jälkeen selvisi asioita, jotka olisi pitänyt ilmoittaa aiemmin. Olisi voitu rehdisti ilmoittaa, että kyseessä on audition. Onhan TeaKin ulkopuolellakin arkipäivää se, että kaikki eivät vaan pääse kaikkialle mihin haluaisivat. Jatkossa siis selvät pelisäännöt kaikille, puolin ja toisin.
Korkeakoulun sisällä toimiva tanssiryhmä ei suinkaan ole tanssitaiteen laitoksen oma keksintö. Vastaavia toimii muuallakin, esimerkiksi Englannissa ryhmiä on kolme. Niiden kaikkien kanssa TADaCilla on jo yhteistyösuunnitelmia.
Helmikuussa 2008 TADaC vierailee sekä Pohjois-Englannissa Leedsissä NSCD:ssä (Northern School of Contemporary Dance) että The Placessa toimivan London Contemporary Dance Schoolin tanssiryhmän EDgen vieraana. Keväällä ryhmät saapuvat vastaavasti Helsinkiin. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten ryhmät vertautuvat toisiinsa ja millaisia yhtymäkohtia ja eroja löytyy.
Jennillä on omaa kokemusta Labanin tanssiryhmä Transitionista, missä hän työskenteli syksyllä 2007 valmistaen ryhmälle koreografian. Millainen kokemus oli?
Jenni: Tein siellä vain yhden jutun ja olin paikalla vain kuukauden. Sellainen ero TADaCiin kyllä oli, että taiteellinen johtaja kävi katsomassa harjoituksia tiiviisti, osallistui prosessiin ja ehdotti asioita. Piti kaiken tiukasti hanskassa. Toinen ero oli se, että opiskelijat olivat nuorempia kuin täällä ja teknisesti keskenään hyvin eritasoisia.
Millaisin odotuksin Jenni ja Panu sitten suuntaavat kevääseen?
Jenni: Että vain saisi jutun kasaan ja työn tehtyä.
Panu: Jännä nähdä mitä tästä Jennin biisistä tulee ja tietenkin innolla odotan myös sitä, että pääsee tekemään Jyrkin juttua. Mutta varmasti kaikista hienointa on päästä esittämään teoksia. Tekemään sitä duunia, mikä ei ole usein opiskelijoille mahdollista. Saa esittää yhtä esitystä pidemmän aikaa ja katsoa mihin se muokkautuu vai muokkautuuko, ja miten se vaikuttaa omaan tekemiseen ja ryhmään. Tämä on kuitenkin uusi ryhmä, joka varmaan vielä muokkautuu uudenlaiseksi vuoden aikana.
Sanna Suonsyrjä
Kirjoittaja on tanssitaiteen maisteri (TeaK) ja taidehallinnon maisteri (SibA). Tällä hetkellä hän työskentelee Teatterikorkeakoulussa tuottajana ja vastaa TADaCin tuotannollisesta puolesta.
TADaC ohjelmisto ensi-illassa Teatterikorkeakoulussa 15.tammikuuta 2008 klo 19.00.
Samassa illassa on mukana viisi teosta:
Sadepäivän askartelukirja
Koreografia: Jenni Kivelä.
Tanssi: Elina Hauta-aho, Leila Kourkia, Laura Norppa, Saara Töyrylä, Panu Varstala Pieniä draamallisia muunnelmia (ensi-esitys Kuopiossa 18.6.2005)
Koreografia: Jyrki Karttunen
Tanssi: Saara Töyrylä ja Panu Varstala
Turha päivä
Koreografia: Ervi Sirén
Tanssi: Leila Kourkia ja Laura Norppa
Farewell Anna Karenina
Koreografia: Maria Saivosalmi & Andrius Katinas
Tanssi: Elina Hauta-aho/ Leila Kourkia
Enter’acte (Väliaika) – tanssivideopeli/installaatio
Konsepti ja idea: Ari Tenhula Tekninen suunnittelu: Teemu Määttänen
Tanssi: Elina Hauta-aho, Mikko Heino, Laura Norppa, Saara Töyrylä, Panu Varstala
Valosuunnittelu: William Iles
Äänisuunnittelu: Johanna Storm
Lavastus – ja pukusuunnittelu: Lotta Esko paitsi Pieniä draamallisia muunnelmia valosuunnittelu: Jukka Huitila, äänisuunnittelu: Jyrki Karttunen ja Jukka Huitila, pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Muut esitykset: to 17.1, pe 18.1. klo 19, ma 21.1. klo 15, ti 22.1., ke 23.1., pe 25.1. ja la 26.1. klo 19
Lippuvaraukset ark. klo 12–16, puh. (09) 4313 6256
Tammikuussa 2008 TADaC lisäksi vierailulla Oulussa Nuku-keskuksessa 30.–31.1. |
